Sivut

lauantai 25. tammikuuta 2014

Kuin lapsi taas

Vähän saa lapsettaa, eikös juu? Tällä kertaa se tarkoittaa parin nettipelin pelaamista. Ei sillä, etteivätkö aikuisetkin saisi niitä pelata, mutta itse en ole niitä pelannut "kunnolla" sitten ala asteen. Sosiaalisessa mediassa  a k a  Facebookissa on liuta erilaisia pelejä pelattavana. Kun joskus muinoin liityin kyseiseen palveluun, löysin pelin nimeltä CafeLand. Ammattini puolesta erittäinkin sopiva peli juuri minulle; kahvila, jossa voi valmistaa erilaisia ruokia, järjestää juhlia, sisustaa paikan miten haluaa.. Jäin siihen silloin joksikin aikaa koukkuun ( mikä onkin tällaisilla peleillä varmasti juuri se tarkoituskin). Jossakin vaiheessa peli alkoi tympiä, tietenkään rahaa ei tullut tarpeeksi siihen nähden kuinka paljon vietin aikaa puljussa päivittäin. Menin ja estin koko pelin ja unohdin sen samantien.

Mutta mutta.. kuinkas sitten kävikään. Veljeni perheineen on kova käyttämään myös naamakirjaa (=Facebook) ja sen pelejä. Pari päivää sitten seurailin sivusta, että mitä ne nyt oikein pelaavat. Pelin nimi oli Candy Crash Saga. Tarkoitus tehdä karkeilla erilaisia yhdistelmiä ja siten kerätä pisteitä. Pelissä pystyy edetä, noh, niin pitkälle kuin suinkin vain taidot riittävät. Ja pakkohan sitä oli itsekin kokeiltava. Kuitenkaan tällaiselta keltanokalta ei aivan heti peli sujunut, elämät loppuivat samantien ja niitä piti sitten pyytää ystäviltä tai kärsivällisesti vain odottaa jokin tietty aika.

Tähän mennessä kahvilassa kaikki hyvin ja karkkipelissäkin taidan olla tällä hetkellä sijalla 15. Jippii! Olisiko jo korkea aika mennä ulos tai vaikka jatkamaan sitä lipaston hiontaa? :'D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti